Työelämässä pitää nähdä myös ihminen

Olen kirjoittanut paljon julkisesti siitä, että haluan pitää työntekijöiden ja käytännön työn näkökulman mukana päätöksenteossa.

Minulle se tarkoittaa myös sitä, että työelämää pitää katsoa koko työuran ja erilaisten elämäntilanteiden kautta.

Ihminen ei ole koko työuransa ajan samassa elämäntilanteessa. Välillä elämässä voi olla pieniä lapsia ja ruuhkavuosia. Myöhemmin omat vanhemmat tai muut läheiset voivat tarvita enemmän apua. Myös oma jaksaminen ja työkyky voivat muuttua.

Eikä elämä mene kaikilla samalla tavalla. Kaikilla ei ole lapsia tai puolisoa. Nuori, lapseton tai yksin elävä ei voi olla automaattisesti se, jonka oletetaan aina joustavan muiden puolesta. Jokaisella on elämä työn ulkopuolella.

Siksi työn ja perhe-elämän yhteensovittamisen rinnalla pitäisi puhua enemmän myös työn ja muun elämän yhteensovittamisesta. Työterveyslaitos käyttää samaa laajempaa näkökulmaa ja nostaa esiin niin lapsiperheet kuin ikääntyvistä läheisistä huolehtivat.

Kokoomuksen tavoiteohjelmassa tavoitteena on työelämä, jossa ihmiset jaksavat ja haluavat olla pitkään. Ohjelmassa todetaan myös, että työn tulee joustaa silloin, kun perhe ja läheiset tarvitsevat enemmän aikaa. Samalla työn tarjoamisen pitää olla kannattavaa ja työntekijöiden ja työnantajien yhdessä luoda edellytyksiä yritysten menestymiselle ja uusille työpaikoille.

Mutta joustot eivät yksin ratkaise työelämän haasteita.

Tarvitsemme myös hyvää johtamista, toimivia työyhteisöjä, osaamisen kehittämistä ja sitä, että työkyvyn muutoksiin päästään kiinni riittävän ajoissa. Joustamisen pitää olla tasapuolista eikä se voi tarkoittaa sitä, että kuorma siirtyy jatkuvasti muiden kannettavaksi.

Jos saan mahdollisuuden toimia kansanedustajana, haluan työelämää koskevassa päätöksenteossa erityisesti:

❗️arvioida, mitä uudet lait tarkoittavat käytännön työssä

❗️nostaa esiin tilanteita, joissa lainsäädäntö ei vastaa ihmisten todellisiin elämäntilanteisiin

❗️pitää työkyvyn ja työssä jatkamisen vahvasti mukana päätöksenteossa

❗️tarkastella työn ja muun elämän yhteensovittamista niin, että mukana ovat työntekijän lisäksi myös työyhteisön, työnantajan ja yrittäjän näkökulmat

Kansanedustaja ei voi päättää, miten yksittäisellä työpaikalla johdetaan tai miten siellä työ arjessa järjestetään. Eikä kaikkea työelämän ongelmaa pidä yrittää ratkaista uudella lailla.

Lainsäätäjänä voi kuitenkin vaikuttaa niihin pelisääntöihin, joiden sisällä työelämä toimii. Kansanedustajalla on oikeus tehdä lakialoitteita, ja lakiehdotukset käsitellään valiokunnissa ennen eduskunnan lopullista päätöstä.

Minulle yksi tärkeä kysymys olisi aina tämä:

Auttaako tehtävä ratkaisu ihmistä tekemään työtä ja pysymään työelämässä – ja onko se samalla kohtuullinen työntekijälle, työyhteisölle, työnantajalle ja yrittäjälle?

Tavoitteena ei pitäisi olla mahdollisimman paljon joustoja, vaan mahdollisimman toimiva työelämä.

Sellainen, jossa jousto toimii molempiin suuntiin, työstä kannetaan vastuu ja erilaiset elämäntilanteet pystytään huomioimaan ilman, että työntekijä ja työnantaja asetetaan vastakkain.

Hyvä työelämä rakentuu vastavuoroisuudesta, ei vastakkainasettelusta.

Näin itse ajattelen 💙

Lähteet:

Työterveyslaitos: Työn ja muun elämän yhteensovittaminen

Kokoomus: Tavoiteohjelma 2026 – Työelämä ja sosiaaliturva

Eduskunta: Lakien käsittely eduskunnassa