Miten kahden miljardin tavoite tehdään kestävällä tavalla?

Kokoomus julkaisi uuden Jarrua velalle -ohjelman.

Jarrua velalle -ohjelman perimmäinen ajatus on turvata hyvinvointiyhteiskunnan rahoitus myös tulevaisuudessa. Kokoomuksen lähtökohta on, että jatkuvaa velkaantumista pitää saada hillittyä nyt, jotta tulevaisuudessa pystymme edelleen rahoittamaan hoivan, koulutuksen ja turvallisuuden. Keinoina ovat menojen kasvun hillitseminen, rakenteiden uudistaminen sekä työllisyyden ja tuottavuuden vahvistaminen.

Ohjelmassa esitetään yhdeksän miljardin euron suoria säästöjä. Tästä miljardi voitaisiin käyttää harkittuihin lisämenoihin ja uudistusten vaatimiin alkuinvestointeihin. Käytännössä julkista taloutta vahvistettaisiin kahdeksalla miljardilla eurolla. Kokoomus julkaisi ohjelman 30. syyskuuta linjauksekseen seuraavalle vaalikaudelle.

Sosiaali- ja terveyspalveluissa tavoitteena on hillitä menojen kasvua kahdella miljardilla eurolla. Tässä on tärkeää ymmärtää ero: tarkoitus ei ole ottaa nykyisestä sote-rahoituksesta kahta miljardia pois, vaan saada kustannukset kasvamaan nykyistä hitaammin. Ohjelman mukaan rahoitus kasvaisi tämän jälkeenkin. Keinoina puhutaan muun muassa palvelujen vaikuttavuudesta, tiedon paremmasta käytöstä, teknologiasta, tekoälystä ja rakenteiden uudistamisesta.

Minusta on myös hyvä ja reilua, että Kokoomus julkaisi tämän ohjelman hyvissä ajoin ennen eduskuntavaaleja. Talouden näkymät eivät ole helppoja, ja juuri siksi niistä pitää puhua avoimesti. Äänestäjillä pitää olla mahdollisuus tietää jo ennen vaaleja, millaisia ratkaisuja puolue esittää ja mitä ne voivat käytännössä tarkoittaa. Vaikeistakin asioista pitää uskaltaa puhua silloin, kun päätöksiä vielä punnitaan, ei vasta vaalien jälkeen.

Olen monessa asiassa tämän linjan kanssa samaa mieltä. Julkisen talouden velkaantumista ei voi vain katsoa sivusta, eikä kaikkea voida tehdä kuten ennen. Myös sosiaali- ja terveyspalvelujen on muututtava.

Minusta talouden tasapainottamisessa ei pitäisi katsoa vain sitä, mistä voidaan vähentää. Yhtä tärkeää on katsoa, mitä voidaan tehdä järkevämmin. Sotessa sillä voi parhaimmillaan olla merkitystä sekä kustannuksiin että siihen, kuinka paljon aikaa ammattilaiselle jää asiakkaalle.

Kaikesta en kuitenkaan ajattele aivan samalla tavalla. Haluan pitää keskustelussa mukana erityisesti sen, miltä nämä päätökset näyttävät siellä arjessa.

Pohjois-Savossa tätä työtä on tehty jo pitkään. Palvelurakennetta on kevennetty, toimintatapoja yhtenäistetty ja digitaalisia ratkaisuja otettu käyttöön. Työ ei siis ala tyhjästä. Siksi uusia valtakunnallisia tavoitteita asetettaessa pitäisi huomioida myös se, mitä alueilla on jo tehty. Kaikki eivät lähde samasta tilanteesta.

Tilanne on silti edelleen tiukka. Valtiovarainministeriö käynnisti 2. lokakuuta Pohjois-Savon hyvinvointialueella ennakollisen talouden ohjauksen. Se liittyy alueen hakemukseen saada lisäaikaa kertyneiden alijäämien kattamiseen vuoden 2029 loppuun saakka. Vuoden 2025 tilinpäätöksen jälkeen kattamatonta alijäämää oli noin 123 miljoonaa euroa. Menettelyssä valtio ja hyvinvointialue käyvät yhdessä läpi talouden tasapainottamisen suunnitelmaa ja sitä, ovatko suunnitellut toimet riittäviä.

Ehkä vaikeinta tässä on se, että talouden ongelmat osuvat juuri tähän hetkeen. Väestö ikääntyy, palvelujen tarve kasvaa ja samaan aikaan meidän pitäisi pystyä hillitsemään menojen kasvua.

Siihen liittyy väistämättä myös eettinen paine. Meidän on pidettävä talous kasassa, mutta samalla huolehdittava siitä, että ikäihmiset saavat hyvää ja turvallista hoitoa silloin, kun sitä tarvitsevat. Kaikkea ei voi ratkaista niin, että tarkastelemme vain rahaa.

Minua huolestuttaa ihan aidosti se, pysyvätkö ihmiset mukana tässä muutoksessa. Meillä tehdään jo nyt todella paljon hyvää työtä, ja henkilöstö venyy monessa kohtaa jo nyt. Samaan aikaan muutoksia tulee jatkuvasti lisää. Ihmiset kyllä tekevät parhaansa, mutta kaikkea ei voi kasata loputtomasti saman arjen päälle.

Haluan pitää keskustelussa mukana myös hoitotyön inhimillisyyden.

Teknologiaa ja uusia ratkaisuja tarvitaan, mutta ne eivät saa viedä meitä siihen suuntaan, että hoidamme enemmän järjestelmiä kuin ihmisiä. Ikääntyneiden palveluissa pitää jäädä aikaa kohtaamiselle, vuorovaikutukselle ja sille, että ihminen todella nähdään ja kuullaan.

Meidän pitää oppia elämään teknologian kanssa niin, että se on renki, ei isäntä.

Etähoivaa, automaatiota ja tekoälyä pitää kehittää. Parhaimmillaan ne helpottavat työtä ja vapauttavat ammattilaisten aikaa siihen, missä ihmistä todella tarvitaan. Myös Jarrua velalle -ohjelmassa halutaan hyödyntää tekoälyä, sujuvoittaa kirjaamista ja ottaa käyttöön automatisoitua hoidon tarpeen arviointia.

Samalla meidän pitää osata tunnistaa ne tilanteet, joissa ihminen hyötyy enemmän toisen ihmisen läsnäolosta, kohtaamisesta ja vuorovaikutuksesta.

Puhumme paljon lasten ja nuorten ruutuajasta, somesta ja siitä, miten jatkuva laitteiden käyttö vaikuttaa vuorovaikutukseen. Minusta samaa keskustelua pitää uskaltaa käydä myös sosiaali- ja terveyspalveluissa. Jos ruutu, laite tai järjestelmä on koko ajan meidän ja toisen ihmisen välissä, jotain olennaista voi kadota.

Jos saan mahdollisuuden vaikuttaa eduskunnassa, haluan pitää esillä erityisesti näitä asioita:

❗ Henkilöstöstä on pidettävä huolta muutoksessa. Sosiaali- ja terveyspalveluissa tehdään todella hyvää työtä vaikeassakin tilanteessa. Muutosta ei voida rakentaa sen varaan, että henkilöstö vain venyy aina vähän enemmän. Osaamisesta, työssä jaksamisesta ja mahdollisuudesta tehdä työ hyvin ja huolellisesti on pidettävä kiinni.

❗ Alueiden erilaiset lähtötilanteet pitää tunnistaa. Myös jo tehty työ pitää huomioida, kun uusia valtakunnallisia tavoitteita asetetaan.

❗ Tehokkuus ei voi tarkoittaa vain henkilöstön vähentämistä. Ensin pitää katsoa, mitä voidaan tehdä järkevämmin, mitä turhaa työtä voidaan poistaa ja missä teknologia oikeasti vähentää työmäärää.

❗ Kotihoidon kantokyky pitää ottaa vakavasti. Kotona asumista pitää tukea, mutta samalla pitää tunnistaa myös se hetki, jolloin koti ei enää ole ihmiselle paras tai turvallisin paikka.

❗ Teknologian pitää olla renki, ei isäntä. Sen pitää helpottaa työtä ja vapauttaa aikaa ihmiselle. Hoitotyö ei saa muuttua järjestelmien ja laitteiden hoitamiseksi.

❗ Säästöjen vaikutuksia pitää katsoa kokonaisuutena. Jos säästö yhdessä palvelussa lisää myöhemmin päivystyskäyntejä, sairaalahoitoa tai raskaampien palvelujen tarvetta, pitää uskaltaa arvioida, mitä oikeasti saavutettiin.

En ajattele, että voimme jatkaa kuten ennen. Emme voi. Taloutta pitää korjata ja palveluja uudistaa.

Mutta se ei onnistu ilman osaavaa ja hyvinvoivaa henkilöstöä. Eikä uudistamisen keskellä saa kadottaa sitä, miksi sosiaali- ja terveyspalvelut ovat olemassa.

Ihmisiä varten.

Haluan pitää keskustelussa mukana sen, miltä päätökset näyttävät siellä arjessa työntekijälle, ikäihmiselle ja hänen läheisilleen.

Lähteet

Kokoomus: Jarrua velalle -ohjelma
https://www.kokoomus.fi/wp-content/uploads/2026/09/JarruavelalleFINAL.pdf

Kokoomus: Kokoomus vahvistaisi julkista taloutta 9 miljardin menosäästöillä, ei veronkorotuksilla, 30.9.2026
https://www.kokoomus.fi/kokoomus-vahvistaisi-julkista-taloutta-9-miljardin-menosaastoilla-ei-veronkorotuksilla/

Kokoomus: Jarrua velalle -esityksen diat
https://www.kokoomus.fi/wp-content/uploads/2026/09/Diat.pdf

Pohjois-Savon hyvinvointialue: Ikääntyneiden palveluiden kustannusten kasvu hidastui ja palvelurakenne keveni hanketyön avulla
https://pshyvinvointialue.fi/w/ikaantyneiden-palveluiden-kustannusten-kasvu-hidastui-ja-palvelurakenne-keveni-hanketyon-avulla

Pohjois-Savon hyvinvointialue: Valtiovarainministeriö käynnistää Pohjois-Savon hyvinvointialueen ennakollisen talouden ohjauksen, 2.10.2026
https://pshyvinvointialue.fi/w/valtiovarainministeri%C3%B6-kaynnistaa-pohjois-savon-hyvinvointialueen-ennakollisen-talouden-ohjauksen