Lasten suojeleminen somen haitoilta on aikuisten vastuulla
Viime päivinä kaksi uutista on saanut minut pohtimaan lasten ja nuorten turvallisuutta sekä meidän aikuisten vastuuta.
Helsingin Sanomissa 20.10. julkaistussa haastattelussa tietokirjailija Tuomo Tamminen pohtii, miksi koulukiusaamisesta ei ole vuosikymmenten aikana päästy eroon. Samaan aikaan rappiostriimaajan traaginen kuolema on herättänyt keskustelua sosiaalisen median vaarallisista sisällöistä. Myös sosiaaliturvaministeri Karoliina Partanen on nostanut esiin tarpeen suojella lapsia somen haitoilta.
Kyse on erilaisista ilmiöistä, mutta molemmat herättävät kysymyksiä siitä, millaista käyttäytymistä ympärillämme hyväksytään ja miten hyvin onnistumme suojelemaan lapsia.
Olen suhtautunut lasten sosiaalisen median käyttöön pitkään kriittisesti. En siksi, etten näkisi sen mahdollisuuksia, vaan siksi, että olen huolissani sen vaikutuksista lasten kasvuun ja hyvinvointiin.
Sosiaalinen media voi altistaa lapsia kiusaamiselle, väkivallalle, ahdistaville sisällöille ja epärealistisille ihanteille. Lapsen kyky arvioida näkemäänsä ja tunnistaa riskejä on vasta kehittymässä. Siksi emme voi jättää vastuuta yksin lapselle.
Tammisen haastattelussa pysäytti erityisesti ajatus aikuisten esimerkistä. Lapset omaksuvat ympäristöstään asenteita ja toimintatapoja. Jos aikuiset pilkkaavat, vähättelevät tai sulkevat toisia ihmisiä ulkopuolelle, miten voimme odottaa lapsilta parempaa käyttäytymistä?
Kiusaaminen ei ole kadonnut, vaikka tunnistamme sen seuraukset. Tuoreimman, vuonna 2025 toteutetun THL:n Kouluterveyskyselyn mukaan lähes joka kymmenes perusopetuksen 4.-5.- ja 8.-9.-luokkalainen koki kiusaamista viikoittain. Kevätlukukauden aikana kiusaamista kokeneista vain noin joka neljäs kertoi jonkun koulun työntekijän tietävän asiasta.
Pelkkä ongelman tunnistaminen ei mielestäni riitä. On myös varmistettava, että siihen puututaan ja puuttuminen johtaa muutokseen.
Sama koskee sosiaalisen median haittoja.
Vanhemmilla on tärkeä vastuu lastensa kasvatuksesta ja digiarjen ohjaamisesta. He eivät kuitenkaan voi yksin hallita sitä, millaisia sisältöjä sosiaalisen median algoritmit lapsille tarjoavat.
Tammikuussa 2026 THL ja Opetushallitus julkaisivat kansalliset digisuositukset, joiden mukaan alle 13-vuotiaiden ei tule käyttää sosiaalisen median palveluja. Kyse on suosituksesta, ei laissa säädetystä kiellosta.
Pidän tärkeänä, että lasten sosiaalisen median käyttöön asetetaan selkeitä, ikätasoisia rajoja ja myös someyritykset kantavat vastuunsa. Ikärajoista ja niiden valvonnasta on voitava keskustella vakavasti.
Lapsuus on ainutlaatuinen vaihe elämässä. Siihen kuuluu oikeus kasvaa ja kehittyä turvallisessa ympäristössä. Lapsilla pitää olla aikaa leikkiin, liikuntaan, ystävyyssuhteisiin ja tavalliseen arkeen ilman jatkuvaa digitaalisen maailman painetta.
Meidän ei tarvitse hyväksyä kaikkia teknologian mukanaan tuomia ilmiöitä vain siksi, että ne ovat mahdollisia.
Miksi lasten pitäisi oppia selviytymään sosiaalisen median vaaroista, jos voimme aikuisina tehdä enemmän heidän suojelemisekseen?
Lasten suojeleminen ei ole kehityksen vastustamista. Se on vastuunkantoa.
Mervi Nykänen
Lähteet
Linda Halonen, Helsingin Sanomat 20.10.2026: Mikä on, kun kiusaaminen ei lopu?
THL ja Opetushallitus 22.1.2026: Kansalliset digisuositukset lapsille
Yle 15.8.2026: Uusi ministeri haluaa lasten somekiellon nopeasti
