Millaisen paikan annamme ihmiselle, joka poikkeaa muista? Siilinjärven tasa-arvo- ja yhdenvertaisuustyöpajassa keskustelimme paljon ihmisten asenteista. Erityisesti jäin pohtimaan, miten vaikeaa omien ennakkoluulojen tunnistaminen voi olla ja millaista esimerkkiä annamme toisillemme.
Osallistuin kuluneella viikolla Siilinjärven kunnan tasa-arvo- ja yhdenvertaisuussuunnitelman kuntalaistyöpajaan. Kävimme monenlaisia keskusteluja, joista erityisesti ihmisten asenteiden vaikutus toisten kohtaamiseen jäi mietityttämään.
Me ihmiset olemme aika lailla laumasieluja. Haluamme kuulua joukkoon ja tulla hyväksytyiksi. Hakeudumme usein samanhenkisten seuraan, mutta mitä tapahtuu sille, joka erottuu muista? Hän voi näyttää erilaiselta, puhua eri kieltä, tarvita apua arjessaan tai ajatella asioista toisin kuin muut. Joskus jo se, ettei vastaa muiden odotuksia, voi riittää ulkopuolelle jäämiseen.
Ennakkoluulojen vähentämiseen on olemassa tutkittuja keinoja. Mäkisen ja Nortion (2020) tutkimuskatsaus kokoaa yhteen menetelmiä, joilla voidaan edistää myönteisiä suhteita eri ihmisryhmien välillä. Asenteisiin voidaan siis vaikuttaa, vaikka niiden muuttaminen ei ole yksinkertaista.
Yhdenvertaisuus näkyy ihmisten arjessa
Yhdenvertaisuus koskee meitä kaikkia, mutta syrjinnän riski ei jakaudu tasaisesti. Maahanmuuttajat, vammaiset ihmiset ja eri vähemmistöihin kuuluvat voivat kohdata ennakkoluuloja ja esteitä, joita muut eivät välttämättä edes huomaa.
Yhdenvertaisuus ei toteudu pelkästään sillä, että ajattelemme kaikkien olevan samanarvoisia. Meidän on myös huolehdittava siitä, että ihmisillä on todelliset mahdollisuudet osallistua, käyttää palveluja ja tulla kuulluiksi. Esimerkiksi vammaisen ihmisen osallistuminen ei saa estyä siksi, että tilat eivät ole esteettömiä tai tarvittavaa tukea ei ole huomioitu.
Yhdenvertaisuuslaki velvoittaa viranomaisia arvioimaan yhdenvertaisuuden toteutumista toiminnassaan ja edistämään sitä.
Ajattelen, että tässä on myös oikeudenmukaisen päätöksenteon ydin. Kaikille täsmälleen samanlainen ratkaisu ei välttämättä ole oikeudenmukainen, jos ihmisten lähtökohdat ja tarpeet ovat erilaisia. Tämä korostuu erityisesti silloin, kun joudumme tekemään vaikeita päätöksiä rajallisilla voimavaroilla.
Onko suvaitsevaisuutemme joskus valikoivaa?
Olen pohtinut myös sitä, voiko suvaitsevaisuus olla joskus valikoivaa. Poliittisessa keskustelussa olen kiinnittänyt huomiota siihen, miten helposti eriävä mielipide alkaa vaikuttaa myös siihen, miten suhtaudumme ihmiseen sen takana.
Voimme puhua avoimuuden ja erilaisuuden hyväksymisen puolesta, mutta suhtautua hyvinkin torjuvasti ihmiseen, jonka arvot tai näkemykset poikkeavat omistamme.
Saatamme tunnistaa muiden ennakkoluulot helpommin kuin omamme. Mutta kuinka usein pysähdymme pohtimaan, olemmeko itse valmiita kuuntelemaan ja ymmärtämään ihmistä, jonka kanssa olemme eri mieltä?
Kaikkia mielipiteitä tai tekoja ei tarvitse hyväksyä, eikä syrjintää tai epäasiallista käyttäytymistä pidä suvaita. Mutta ihmisen kunnioittaminen ja hänen kanssaan samaa mieltä oleminen ovat kaksi eri asiaa.
Yhdenvertaisuus vaatii tekoja ja omaa esimerkkiä
Työpajassa pohdimme, miten ihmisten asenteisiin voitaisiin vaikuttaa. Helppoa vastausta ei löytynyt.
Suunnitelmat ja yhteiset toimintatavat ovat tarpeellisia, mutta ratkaisevaa on, miten ne näkyvät arjessa. Kuulemmeko niitä ihmisiä, joiden on vaikeinta osallistua? Tunnistammeko palveluissa olevat esteet? Puutummeko tilanteisiin, joissa joku jää ulkopuolelle?
Yhdenvertaisuus ei toteudu pelkästään sillä, että pidämme sitä tärkeänä. Se vaatii meiltä jokaiselta omien asenteiden tarkastelua ja rohkeutta puuttua epäasialliseen kohteluun. Päättäjien vastuulla on lisäksi huolehtia siitä, että yhdenvertaisuus näkyy myös käytännön ratkaisuissa.
Työpajassa keskustelimme myös oman esimerkin merkityksestä. Erityisesti julkisessa tai muuten näkyvässä roolissa toimivilla ihmisillä on tässä suuri vastuu. Heidän puheitaan ja käyttäytymistään seurataan tarkasti. Olipa kyse päättäjistä, viranhaltijoista, opettajista, valmentajista tai muista näkyvässä asemassa olevista, omalla toiminnalla voidaan vaikuttaa myös muiden asenteisiin.
Uskon, että tulevaisuudessa omalla esimerkillämme on entistä suurempi merkitys. Maailman vastakkainasettelun keskellä olisi tärkeää muistaa, että omalla käytöksellämme voimme joko lisätä ihmisten välistä etäisyyttä tai rakentaa ymmärrystä.
Yhdenvertaisuudesta ja toisten kunnioittamisesta ei riitä vain puhua, vaan niiden pitää näkyä myös omassa toiminnassa. Emme voi määrätä toisten ihmisten ajatuksia tai asenteita, mutta voimme vaikuttaa siihen, miten itse kohtaamme muita.
Minulle kaiken lähtökohtana on ajatus siitä, että jokainen ihminen on arvokas omana itsenään.
Toivoisin, että erityisesti lapset ja nuoret saisivat kasvaa ympäristössä, jossa heidän ei tarvitse pelätä erilaisuuttaan tai yrittää olla jotakin muuta tullakseen hyväksytyiksi. Jokaisella pitäisi olla mahdollisuus kasvaa omaksi itsekseen ja löytää oma paikkansa tässä yhteiskunnassa.
Mervi Nykänen
Siilinjärven kunnanvaltuutettu
Sairaanhoitaja (YAMK)
Lähteet
Siilinjärven kunta (9.10.2026): Tule mukaan rakentamaan yhdenvertaisempaa Siilinjärveä
