Työelämässä tulee näkyväksi myös se, mitä tapahtuu ennen työelämää

Viime päivinä on keskusteltu siitä, pitäisikö työnantajien vastuuta työntekijöiden mielenterveydestä vahvistaa. Keskustelu on tärkeä, ja kansanedustajan esiin nostama näkökulma on perusteltu. Työhyvinvointi ja mielenterveys ovat kiistatta työelämän suurimpia haasteita, ja työnantajilla on niissä merkittävä vastuu.

Silti jäin pohtimaan, katsommeko ilmiötä liian kapeasta näkökulmasta.

Jos mielenterveysperusteiset sairauspoissaolot kasvavat vuodesta toiseen lähes kaikilla toimialoilla, voiko selitys todella löytyä vain työpaikoilta? Vai kertooko kehitys paljon laajemmasta yhteiskunnallisesta muutoksesta?

Työterveyslaitoksen mukaan mielenterveysperusteiset sairauspoissaolot ovat lisääntyneet lähes kaikilla toimialoilla, mutta erityisen voimakkaasti sosiaali- ja terveysalalla. Tutkimuspäällikkö Pekka Varje on todennut, ettei ilmiötä voida selittää pelkästään työpaikkojen olosuhteilla. Taustalla vaikuttavat myös yhteiskunnalliset muutokset, ihmisten elämäntilanteet ja se, millaisilla valmiuksilla työelämään tullaan.

Juuri tästä meidän pitäisi keskustella enemmän.

Mielestäni työelämän haasteita ei voi tarkastella irrallaan muusta yhteiskunnasta. Työpaikoilla näkyvät myös ne ilmiöt, joiden juuret ovat paljon työelämää syvemmällä.

Yhä useammin keskustellaan siitä, että työelämään tullaan hyvin erilaisilla valmiuksilla. Osa nuorista aikuisista kokee kuormitusta jo työuran alkuvaiheessa. Työpaikoilla kohdataan yhä useammin tilanteita, joissa tukea tarvitaan paitsi työtehtävien oppimiseen myös arjen hallintaan, palautumiseen ja työelämän pelisääntöihin. Kyse ei ole siitä, että yksi sukupolvi olisi toista huonompi. Jokainen sukupolvi kasvaa oman aikansa maailmassa. Digitalisaatio, sosiaalinen media, koronapandemia ja muuttunut kasvuympäristö ovat muokanneet nuorten arkea tavoilla, joiden vaikutukset näkyvät myös työelämässä.

Tämä ei ole vain työelämän kysymys, vaan koko yhteiskunnan kysymys. Siksi työelämän haasteita ei voida ratkaista pelkästään lisäämällä työnantajien vastuuta. Tarvitsemme hyvää johtamista, toimivia työyhteisöjä ja työpaikkoja, joissa ongelmiin puututaan ajoissa. Samalla tarvitsemme paljon aikaisempaa keskustelua siitä, miten vahvistamme lasten ja nuorten hyvinvointia, elämänhallintaa, työelämävalmiuksia ja mielenterveyttä jo ennen työelämään siirtymistä.

Toimiva työelämä rakentuu jaetulle vastuulle. Työnantajalla, työntekijällä ja yhteiskunnalla on jokaisella oma tehtävänsä. Jos keskitymme vain yhteen näkökulmaan, vaarana on, että hoidamme seurauksia emmekä niiden syitä.

Työelämä kertoo myös siitä, mitä tapahtuu ennen työelämää. Jos haluamme rakentaa parempaa työelämää, meidän on uskallettava katsoa myös sitä, miten vahvistamme ihmisten hyvinvointia ja valmiuksia jo ennen ensimmäistä työpäivää.

Muuten vaarana on, että laitamme laastarin ongelman päälle puuttumatta sen todellisiin syihin.