Hyvinvointiyhteiskunta tarvitsee kestävän talouden – mutta myös hallittuja uudistuksia

Suomen julkisesta taloudesta käydään tällä hetkellä paljon keskustelua. Se on myös tarpeen. Liian usein keskustelu kuitenkin ajautuu siihen, kuka on velkaantumisesta syyllinen. Minusta tärkeämpää olisi keskustella siitä, millä ratkaisuilla hyvinvointiyhteiskunta voidaan turvata myös tulevaisuudessa.

Hyvinvointiyhteiskunta tarvitsee kestävän talouden. Ilman vahvaa taloutta emme pysty rahoittamaan terveydenhuoltoa, ikääntyneiden palveluja, koulutusta ja muita yhteiskunnan peruspalveluja. Siksi velkaantumisen hillitseminen ei ole ideologinen kysymys, vaan välttämättömyys.

Yhteisöveron alentaminen on tästä hyvä esimerkki. Toiset uskovat sen lisäävän investointeja, työpaikkoja ja talouskasvua. Toiset epäilevät, että vaikutukset jäävät odotettua pienemmiksi. Molemmille näkemyksille löytyy perusteluja.

Lopulta yhteisöveron alentamisessa punnitaan kahta riskiä. Jos veroa ei alenneta, osa investoinneista ja talouskasvusta voi jäädä toteutumatta. Jos veroa alennetaan, luotetaan siihen, että lisääntyvä kasvu tuo ajan myötä takaisin menetetyt verotulot.

Samalla on perusteltua kysyä, millä keinoilla yhteisöveron alentamisen hyödyt näkyvät investointeina, uusina työpaikkoina ja talouskasvuna Suomessa. Täyttä varmuutta tästä ei ole. Siksi vaikutuksia on seurattava ja arvioitava avoimesti myös päätösten jälkeen.

Velkaantumisen hillitsemisessä puolueiden näkemyserot ovat kuitenkin selvempiä. Itse ajattelen, että Suomen julkinen velka on kasvanut liian suureksi ja sen kasvu on saatava hallintaan. Samalla on käytävä rehellistä keskustelua siitä, millaisia päätöksiä julkisen talouden tasapainottaminen edellyttää.

Pitkä työurani sosiaali- ja terveydenhuollossa vaikuttaa siihen, miten katson uudistuksia. Viimeiset neljä vuotta ovat olleet sosiaali- ja terveydenhuollossa poikkeuksellisen suurten muutosten aikaa. Hyvinvointialueet rakennettiin samaan aikaan, kun palvelut piti turvata, kustannuksia hillitä ja vastata kasvavaan palvelutarpeeseen. Samaan aikaan henkilöstöpula, väestön ikääntyminen ja kiristyvä julkinen talous ovat lisänneet painetta koko järjestelmään.

Muutoksia on tehty paljon, ja niitä tarvitaan myös jatkossa. Kokemukseni mukaan uudistusten onnistuminen ratkaistaan kuitenkin vasta käytännön työssä. Muutokset vaativat aikaa, perehtymistä ja mahdollisuuden omaksua uusia toimintatapoja. Jos uudistuksia tulee jatkuvasti lisää ennen kuin edelliset ovat ehtineet vakiintua, arjesta tulee helposti selviytymistä kehittämisen sijaan. Se kuormittaa henkilöstöä ja vaikeuttaa samalla myös muutosten onnistumista.

Siksi toivoisin, että erityisesti sosiaali- ja terveydenhuollossa uudistuksia vietäisiin eteenpäin hallitusti. Hallittu eteneminen ei tarkoita uudistusten hidastamista niiden itsensä vuoksi. Se tarkoittaa sitä, että muutoksille annetaan aikaa vakiintua osaksi arjen työtä. Näin henkilöstöllä on paremmat mahdollisuudet omaksua uudet toimintatavat ja viedä muutokset käytäntöön.

Julkisesta taloudesta voidaan olla eri mieltä, ja niin demokratiassa kuuluukin olla. Tärkeintä on, että päätöksiä tehdään pitkän aikavälin vaikutukset huomioiden ja niiden vaikutuksia uskalletaan myös arvioida jälkikäteen. Vain siten voimme rakentaa hyvinvointiyhteiskuntaa kestävälle pohjalle.

Hyvinvointiyhteiskunnan tulevaisuus ei ratkea sillä, uskallammeko uudistaa, vaan sillä, osaammeko uudistaa viisaasti.

Kirjoittajasta
Olen Mervi Nykänen, sairaanhoitaja (YAMK), palveluesihenkilö, kunnanvaltuutettu ja Kokoomuksen vuoden 2027 eduskuntavaaliehdokas. Kirjoitan sosiaali- ja terveydenhuollosta, johtamisesta, työelämästä sekä yhteiskunnallisista kysymyksistä.