Vaikuttava hoito on muutakin kuin onnistunut toimenpide

Tämä kirjoitus sai alkunsa Helsingin Sanomissa julkaistusta artikkelista terveydenhuollon tulevaisuudesta ja hoidon vaikuttavuudesta. Suosittelen tutustumaan myös alkuperäiseen keskusteluun.

Lue Helsingin Sanomien artikkeli: Saavatko suomalaiset elämän loppuvaiheessa liikaa hoitoa? Neljä sote-poliitikkoa vastaa | HS.fi

Mitä on vaikuttava hoito? Onko se onnistunut leikkaus vai se, että ihminen pärjää omassa arjessaan vielä kuukausia hoidon jälkeen?

Helsingin Sanomissa käytiin hiljattain tärkeää keskustelua terveydenhuollon tulevaisuudesta. Keskustelun ytimessä olivat kysymykset, joihin ei ole helppoja vastauksia: mitä julkinen terveydenhuolto voi tulevaisuudessa luvata, miten rajalliset resurssit kohdennetaan ja miten hoidon vaikuttavuutta pitäisi arvioida.

Suomi ikääntyy nopeasti. Samalla lääketiede pystyy hoitamaan yhä vaativampia sairauksia. Se on hyvä asia, mutta samalla joudumme pohtimaan yhä useammin, mikä on juuri tämän potilaan kannalta tarkoituksenmukainen ja vaikuttava hoito.

Oma vastuu, sitoutuminen ja ennaltaehkäisy

Jokaisella meistä on vastuu omasta terveydestään. Liikunta, ravitsemus, uni ja päihteiden käyttö vaikuttavat merkittävästi sairastumisriskiin.

Vaikuttava hoito edellyttää usein myös ihmisen omaa sitoutumista. Lääkehoito, kuntoutus ja elintapamuutokset tuottavat parhaat tulokset silloin, kun ihminen saa riittävästi tietoa, tukea ja mahdollisuuden osallistua omaa hoitoaan koskeviin päätöksiin. Sitoutumista ei kuitenkaan synny syyllistämällä, vaan rakentamalla luottamusta ja tukemalla ihmistä hänen omassa elämäntilanteessaan.

Silti en usko, että ratkaisu on jakaa ihmiset niihin, jotka "ansaitsevat" hoitoa, ja niihin, jotka eivät. Elämäntilanteet ovat erilaisia, eikä terveys ole koskaan pelkästään yksilön omien valintojen seurausta.

Meidän pitäisi nähdä ennaltaehkäisy paljon nykyistä laajemmin. Se ei ala vasta silloin, kun ihminen tulee sosiaali- tai terveyspalvelujen asiakkaaksi, vaan paljon aikaisemmin. Perheellä ja kodilla on suuri merkitys terveyskäyttäytymisen rakentumisessa, mutta yhtä lailla varhaiskasvatus, koulut, työpaikat, liikuntapalvelut ja elinympäristöt vaikuttavat siihen, millaisia valintoja ihmiset voivat arjessaan tehdä. Terveellisten valintojen pitäisi olla helppoja, ei vaikeita. Siksi ennaltaehkäisy ei ole vain yksilön tai perheen eikä pelkästään sosiaali- ja terveyspalvelujen tehtävä, vaan koko yhteiskunnan yhteinen vastuu.

Vaikuttavuus näkyy vasta arjessa

Yksi näkökulma jäi Helsingin Sanomien keskustelussa mielestäni vähemmälle huomiolle. Hoidon vaikuttavuutta arvioidaan usein lääketieteellisten tulosten kautta, mutta yhtä tärkeää on tarkastella sitä, miten ihminen pärjää hoidon jälkeen omassa arjessaan.

Työssä ikäihmisten parissa näkee joskus tilanteita, joissa ikääntyneelle ja monisairaalle ihmiselle on tehty lääketieteellisesti onnistunut leikkaus tai muu vaativa hoito. Toimenpide on onnistunut, mutta kotiin paluun jälkeen toimintakyky ei palaudukaan odotetulla tavalla, ja avun tarve kasvaa merkittävästi.

Tämä ei tarkoita, että hoitopäätös olisi ollut väärä. Sen sijaan se herättää pohtimaan, arvioimmeko hoidon vaikuttavuutta riittävän laajasti.

Ikääntyneen ja monisairaan ihmisen kohdalla tärkeä kysymys ei aina ole vain se, mitä lääketieteellisesti voidaan tehdä. Yhtä tärkeää on pohtia, mitä hoidolla tavoitellaan. Tukeeko se toimintakykyä, parantaako se elämänlaatua ja vastaako se asiakkaan omia toiveita ja tavoitteita?

Hoidon onnistumista ei pitäisi arvioida pelkästään sen perusteella, että toimenpide onnistui. Yhtä tärkeää on arvioida, miten ihminen pärjää hoidon jälkeen ja millaiseksi hänen arkensa muodostuu.

Ihminen ei saa unohtua

Keskustelun keskiössä pitäisi aina olla ihminen itse. Ihmisen oma tahto, hoitotahto ja tavoitteet ovat yhtä tärkeitä kuin lääketieteelliset mahdollisuudet. Siksi hoitotahdosta olisi hyvä keskustella hyvissä ajoin – jo silloin, kun ihminen pystyy itse kertomaan, millaista hoitoa hän toivoo ja mitä hän pitää itselleen tärkeänä.

Kaikki eivät toivo mahdollisimman pitkää elämää hinnalla millä hyvänsä. Monelle tärkeintä on säilyttää toimintakyky, itsenäisyys ja mahdollisimman hyvä elämänlaatu.

Tämä ei tarkoita saattohoidon vähentämistä. Päinvastoin. Jokaisella on oikeus laadukkaaseen palliatiiviseen hoitoon ja saattohoitoon silloin, kun niiden aika on. Keskustelu koskee sitä, miten arvioimme vaativien hoitojen hyötyä silloin, kun ihminen on hyvin iäkäs ja monisairas – ja miten varmistamme, että hoito vastaa myös hänen omia toiveitaan.

Tarvitsemme yhteisen näkemyksen

HS:n artikkelissa nousi esiin myös kysymys julkisen terveydenhuollon palvelulupauksesta. Mielestäni siitä pitää pystyä keskustelemaan avoimesti. Jos kaikkea ei voida tarjota, päätösten perusteiden on oltava selkeitä, avoimia ja oikeudenmukaisia.

Terveydenhuollon yksi suurimmista haasteista on edelleen palvelujen siiloutuminen. Asiakkaan arki ei noudata organisaatiorajoja, eikä hoidon arviointikaan saisi niitä seurata. Vaikuttava hoito syntyy silloin, kun koko hoitopolku toimii saumattomasti – perusterveydenhuollon, erikoissairaanhoidon, kuntoutuksen ja tarvittaessa sosiaalipalvelujen välillä.

Tämä näkyy myös palvelualueiden välillä. Joskus ihminen joutuu siirtymään palvelusta toiseen ilman, että kokonaisvastuu hänen tilanteestaan on kenelläkään. Silloin hoito pirstaloituu, tieto ei aina kulje ja asiakas voi joutua kertomaan tilanteensa yhä uudelleen. Tämä on erityisen suuri haaste ihmisille, jotka eivät itse kykene pitämään puoliaan tai huolehtimaan palvelujensa yhteensovittamisesta. Juuri heidän kohdallaan korostuu tarve sille, että joku ottaa kokonaisvastuun ja huolehtii hoitopolun etenemisestä.

Vaikeita päätöksiä tehdään terveydenhuollossa joka päivä. Niiden pitäisi perustua parhaaseen mahdolliseen lääketieteelliseen tietoon, mutta myös siihen, mikä on asiakkaan kannalta merkityksellistä.

Jos haluamme käyttää rajalliset resurssit viisaasti, meidän on arvioitava hoidon onnistumista lääketieteellisten tulosten lisäksi myös toimintakyvyn, elämänlaadun ja ihmisen omien tavoitteiden näkökulmasta. Vasta silloin voimme aidosti puhua vaikuttavasta hoidosta.

Vaikuttava hoito on muutakin kuin onnistunut toimenpide – se on hoitoa, joka tukee toimintakykyä, kunnioittaa ihmisen omaa tahtoa ja auttaa häntä elämään mahdollisimman hyvää elämää.

Lähteet

• World Health Organization (WHO). World Report on Ageing and Health (2015).

• World Health Organization (WHO). Integrated Care for Older People (ICOPE): Guidelines on Community-Level Interventions to Manage Declines in Intrinsic Capacity (2017).

• World Health Organization (WHO). UN Decade of Healthy Ageing 2021–2030.

• Terveyden ja hyvinvoinnin laitos (THL). Julkaisut ikääntyneiden palveluista, toimintakyvystä ja palvelujen integraatiosta.

• Palveluvalikoimaneuvosto (PALKO). Suositukset terveydenhuollon palveluvalikoimasta ja vaikuttavuudesta.

• OECD. Health at a Glance (uusimmat julkaisut).

Kirjoittajasta
Olen Mervi Nykänen, sairaanhoitaja (YAMK), palveluesihenkilö ja kunnanvaltuutettu. Kirjoitan sosiaali- ja terveydenhuollosta, työelämästä, johtamisesta sekä yhteiskunnallisista ilmiöistä.